Istun yleensä auton takapenkillä vaahtosammuttimen kokoisen poikamme, Tärpän (toim. huom. nimi muutettu) seurana. Koska keskusteluyhteys kohta vuoden ikäiseen Tärppään on välillä vaillinaista, täytyy minun ajankulukseni jupista etupenkillä sijaitsevalle miehelleni. Musiikki tai äänikirja on tavallisesti niin kovalla, etteivät minun jupinani yleensä kuulu minnekään.
Täytän kolmekymmentä tänä armon vuonna 2009. Aluksi ajattelin, että kyseinen rajapyykki tulee ohitettua olankohautuksella, mutta näyttää siltä, että pyrin välttämään suuremmat ahdistukset tällä kirjallisella tuotannolla.
Olen olettanut, että ne 1979 syntyneet sinkkunaiset ja -miehet, jotka etenevät tällä hetkellä urallaan, asuvat poikamiesboxissa, matkustelevat ja syövät sushia viikonloppuisin, kärsivät suuremmasta kolmenkympin kriisistä kuin minä. Eihän minulla ole mitään syytä saada kolmenkympin kriisiä. Olenhan naimisissa, minulla on lapsi ja olen töissä ihan normaalissa työpaikassa. Olen siis saavuttanut tietyt yhteiskunnallisesti hyväksyttävät etapit elämässäni. Työt sivuutan tässä kohtaa, koska työasiat ovat tylsiä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti