Kun sanoo olevansa äitiyslomalla, usein tämä ilmaisu korjataan, että "vaikka eihän se lomaa sinänsä ole". Mutta ovat väärässä nuo korjaajat. On se lomaa. Samat kotiaskareet sitä pitäisi tehdä vaikka töissä kävisi. Nyt on melkein 10 tuntia enemmän aikaa laittaa astiat tiskikoneeseen ja pyykit pois pyykkikoneesta kuin jos olisin töissä ja lapsi hoidossa. No, ehkä "hoitovapaa" on parempi ilmaisu.
Kotiäidin päivät täyttyvät muun muassa seuraavanlaisista asioista: heräämishärdellit, aamupäivän riehutuokio puistossa, päiväunille ja äidin ihana ja rauhallinen kahvihetki ja lehdenlukutauko, piilosilla olo, iltahälinät ja nukkumaanmenohärdellit. Tähän väliin kymmenet "ei saat" ja "ota kivi pois suusta".
Päivät ovat siis suhteellisen yksinkertaisia, mutta huomattavan antoisia normityöpäivään verrattuna. T'änään tärppä esimerkiksi taputti ensimmäisen kerran! Voi onnea. Töissä ei silleen koe iloistumista siittä, että työkaveri osaa tehdä jotain ihan uutta. Kuinkahan sitä osaa taas sopeutua työelämään tammikuussa kun olen n. puolitoista vuotta ollut kotosalla omissa ympyröissäni? No, turhaanpa sitä vielä murehtimaan.
Mietittin tuossa yksi ilta, että jos lapselle laittais koirapannan kaulaan, niin helpottaisi kaupassa käyntiä, kun lapsosen voisi jättää koiraparkkiin. Kaikissa kaupoissa koiraparkkia ei ole, mutta isommissa on kyllä...
skip to main |
skip to sidebar
Kolmekymppisen naisen tilitys elämästä ja olemisesta.
Tärkeitä tietoja minusta
- Gramman tarkkuudella
- Espoolainen aviopari Sanna ja Ari kokkaavat suurella sydämellä mutta taitamattomuudella. Arin kiinnostukset ovat syvällä molekyyligastromiassa, Sanna lähinnä keskittyy esillepanoon ja näpertää jälkiruokia. Täytyy muistaa, että se, että on kiinnostunut jostain, ei tarkoita, että osaisi mitään.