Yksi tähtihetki oli lakkiaspäivänämme, jolloin lakituksen jälkeen omasta noin seitsemän hengen kaveriporukastamme otettiin ryhmäkuva. Siinä se oli - ajatus siittä, että enää on tämä kesä jäljellä, jonka jälkeen tämä poppoo hajoaa - yksi lähtee opiskelemaan tuonne, toinen jonnekin muualle.
Suurin tähtihetki on tietenkin Tärpän syntymä, mutta niin oli sekin hetki suuri ja muistiinpainuva, kun ensimmäisen kerran tärpän syntymän jälkeen ajoimme vanhempieni luokse. Hetki, jolloin ovi avattiin ja uutukaiset mummo ja pappa ottivat tärpän syliinsä, ja unohtivat minut ja mieheni ulko-ovelle, jäi kyllä mieliin.
Tähtihetkeksi, joskaan ei yhtään vastaanvanlaiseksi, voidaan kutsua erästä Jonna Tervomaan keikkaa. Olin siihen aikaan suuri Jonna-fani ja keikan jälkeen ruinasin tietysti nimmaria. Jonnalta en jostain syystä nimmaria saanut, mutta nimmarin antoi Jonnan isä. Voi sitä kultaista 80-lukua ja "Minttu sekä Ville"-kappaletta! Jonna Tervomaan isän nimikirjoitusta ei varmasti ole kovinkaan monella!
