Rakastuivatko luolamiehet vai onko rakastaminen tullut sivilisaation myötä?
Luulen, etteivät luolamiehet rakastaneet vaan toiminta oli enemmän muiden eläinten soidinmenoja vastaavaa. Kuka pörhensi rintakarvansa kaikista suurimmaksi palloksi ja kenen karjunta kuullosti kaikista möreimmältä, sai osakseen ansaittua kiitosta.
Kuinka sen ajan apinasta polveutuvat ihmiset olisivatkaan voineet rakastua kun kommunikointi vastasi lähinnä Tärpän kommunikoinnilta, osoitetaan sormella ja sanotaan Önkh. Oletettavasti silloin ei pääse ihan sisälle toisen syvimmistä tunteista ja ajatuksista.
Missä vaiheessa rakkaus sitten tuli kuvioihin mukaan? Ehkä silloin, kun monimutkaiset soidinmenot alkoivat tuntumaan liian työläältä ja pääsi helpommalla olla vain yhden naaraan kanssa. Varsinkin kun oli huomannut kyseisen naaran osaavan tehdä maittavaa apetta juurista ja männynkävyistä, päälle loraus vastalypsettyä mammutinmaitoa niin avot.
Ajatus nyt vähän lipsuu, mutta eivätkö joutsenetkin heilastele loppuelämänsä saman yksilön kera? Ovatko joutsenet siis samalla älyllisellä tasolla ihmisen kanssa ainakin tässä asiassa?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti