30-vuotisjuhlat ovat nyt takana päin, mutta olo tuntuu edelleen samalta kuin aikaisemminkin. Ehkä aikuistuminen tapahtuu sittenkin jonain toisena päivänä.
Olen tässä miettinyt, että kuinka hyvää tukea saisi joltain EU:n rahastosta, jos alkaisin kasvattamaan liito-oravia? Meillä päin niitä ei hirveästi ole, mutta varmaankin menestyisivät ihan hyvin. Onhan Espoossa ihan suotuisa ilmasto liito-oravien kasvatukselle ja tämän taloyhtiön pihalla on sopivasti puita, jossa ne voisivat vilistää. Ruokinta pitäisi vaan jotenkin järjestää niin, etteivät ne mätkähtelisi parvekelaseihin päivällisaikaan..
Liito-orava on kyllä vekkuli eläin. Käyttäytyvätköhän ne samalla tavalla kuin tilhet loppukesästä, että humalaspäissään lentelevät miten sattuu kun ovat popsineet käyneitä marjoja. Menee nimittäin tuo kehä 1 sen verran läheltä, että saattaisi jopa olla aika vaarallistakin, jos meinaisin kovinkin isoa liito-oravatarhaa pitää.
Tosin eivätpä oravat mahda marjoja paljon syödä...
skip to main |
skip to sidebar
Kolmekymppisen naisen tilitys elämästä ja olemisesta.
Tärkeitä tietoja minusta
- Gramman tarkkuudella
- Espoolainen aviopari Sanna ja Ari kokkaavat suurella sydämellä mutta taitamattomuudella. Arin kiinnostukset ovat syvällä molekyyligastromiassa, Sanna lähinnä keskittyy esillepanoon ja näpertää jälkiruokia. Täytyy muistaa, että se, että on kiinnostunut jostain, ei tarkoita, että osaisi mitään.